Auvilan albumi

Anton-papan selkä meni kovasta työnteosta vanhuuden päivinä kumaraan. - Kuva: Leväsen kotialbumi/Jorma Auvinen.

Auvilan kuvat vievät pientilan työntäyteiseen arkeen

 

Tässä julkaistavat kuvat ovat Tapio ja Riitta Leväsen kotialbumista ja kertovat elämästä Auvilan pientilalla Korpilahden Tikkalassa. Suuri osa kuvista on 50- ja 60 -luvuilla ja ne on kuvannut kesävieras, vanhan isännän Antonin veljenpoika Jorma Auvinen.

Kuvat ovat harvinaisen hieno kurkistus keskisuomalaiseen elämänmenoo aikana, jolloin maaseutu vielä eli täydellä voimalla. Valitettavasti kuvissa ei ole otoksia talvipäivän tavallisimmasta askafreesta eli metsätyöstä ja puunajosta, jolla mökkeihin tuli rahatienisti.

Kuvien tietoja täydennetään matkan varrella. Lopussa Auvilan historiikki (tehty 2008 KyläKelpaa -tapahtumaan) sekä Tapio Leväsen Auvila n tiimoilta kirjoittamia tarinoita.

Saat kuvista selattavan albumin, kun klikkaat hiirellä yhden tämän luvun kuvan päälle.

SISÄLTÖ:

1. Auvilan arkea -kuva-albumi.

2. Auvilan kronologia.

3. Auvilan tarinat, tulossa. (Tapio Levänen) 

 Kuva-albumi:

Katri Levänen lypsää Pulmua.

 

 

Anneli Levänen lukee kirjaa Ursula lähtee merille

 

 

 

 

___________________________________________________________________________

AUVILAN TORPAN VAIHEITA:

      Koppelmäen torppa:

Auvila oli Moksin Koppelmäen talon torppa, jonka aiempi nimi oli Hyttylä paikkaa asuneen Hytty-Villen mukaan. Ville muutti näille kankaille tervaskantojen perässä, sillä hän poltti tervaa (tervahautaa kutsuttiin myös hytiksi).

Antti ja Hilma:

v. 1895 paikkaan asettuivat Antti (Anton) Hetanpoika Auvinen (1857-1943) ja hänen vaimonsa Hilma, os. Ponkkala, joka tuli (1863-1942)  Jämsän puolelta. Tämän jälkeen Auvila on ollut tällä suvulla.

Torpan kontrahti:

Syyskuussa 1894 Antti teki vuokrasopimuksen ja eli kontrahdin Jussi Koppelmäen kanssa Auvilan mäkituvasta mm. seuraavin ehdoin:

1)      vuokra-aika on 40 vuotta,

2)      vuokralaiset saivat asua paikkaa ja raivata siihen lisää peltoa,

3)      torppari sai pitää karjansa talon karjan kanssa samalla metsälaitumella,

4)      isännän metsästä sai ottaa rakennus- ja polttopuun,

5)      työvuokrana (taksvärkkinä) oli oltava talon töissä kolme viikkoa vuodessa:  viikko heinätöissä, yksi rukiinleikkuussa ja yksi työviikko talvella, esim. mudanajoa pellolle,

6)      rahaveroa oli maksettava ensimmäisenä vuotena 5 markkaa, toisena 10, kolmantena 15 markkaa jne, kunnes vuosivuokra oli 50 mk,

7)      maataloustuotteina oli toimitettava kilo voita siten, että vuokra nousi kilon vuodessa, kunnes määrä oli viisi kiloa vuodessa.

Vuokra oli varsinkin alussa kohtuullinen, moni oli näihin aikoihin tiukemmalla. Tosin Auvila oli vain mäkitupa eikä kovin pitkälle kohentunut Hytty-Villen aikaan .  - Koko sopimus luettavissa erikseen.

Antti ja Hilma iskevät turpeeseen…

Antti ja Hilma ryhtyivät raivaamaan lisää peltoa ja kohentamaan asuinrakennuksia. Auvilassa oli tupa ja pieni kamari, joiden välissä komuutti, jossa säilytettiin vaatteita.

Pariskunta sai yhdeksän lasta. Pojista vanhin on 1890 syntynyt Anton, joka myöhemmin jatkaa Auvilan viljelyä.

Tulipalo:

1908 marraskuussa tapahtuu onnettomuus: Antti ja pojat ovat lauantaisaunassa, kun Hilma etsii heille komuutista puhtaita vaatteita päreen valossa. Päreesta tippunut kipinä tarttuu hirsien rivesammaliin ja tulipalo tuhoaa Antin ja Hilman kodin.

Seuraavat yöt perhe nukkuu riihessa. Palaneen tuvan uunissa saadaan sentään paistetuksi jouluksi leipää. Arkena Antti ja pojat lähtevät kaatamaan puita uuden tuvan seiniä varten.

Metsätöissä:

Antti viljelee ja raivaa tilaansa ja on talvikaudet metsätöissä, kuten kaikki tämän seudun ”mökkiläiset”. Pojat saivat lähteä isän apulaisiksi metsään jo alle 10-vuotiaina.

Poika Anton karkaa kaupunkiin:

1911 Anton, joka on 21-vuotias, valehtelee isälleen lähtevänsä Putkilahden isännille halkoja hakkaamaan, mutta meneekin Helsinkiin kivimieheksi hakkaamaan nupulakiviä, jonka jälkeen hän siirtyy Suomenlinnan linnoitustöihin.

Antti haluaa torpan omakseen:

Syyskuussa 1919 Antti ilmoittaa Korpilahden maanvuokralautakunnan puheenjohtaja Onni Raitalalle haluavansa lunastaa Auvilan itselleen edellisvuonna säädetyn torpparilain perusteella.

Auvilan hintaa arvioidaan:

Marraskuussa 1920 Korpilahden maanvuokralautakunta kokoontuu Auvilaan päättämään itsenäistyvän torpan rajoista ja maan hinnoista. Talollinen Emil Koppelmäen vaatimukset ja Antti Auvisen tarjoukset poikkesivat seuraavasti: pelto 400 mk (vaatimus)/200 mk (tarjous), niitty 300/150 mk, viljelykelpoinen maa 300/125 mk, metsämaa 250/150 mk (arvopuineen 200 mk, tarjosi Antti). Kaikki rakennukset 3 000 /1000 mk. Kun sopimusta ei syntynyt, määräsi vuokralautakunta hinnat.

Maata Auvilaan tuli 31 hehtaaria, josta aikaa myöten pellon määräksi tuli 5 ha.

Antti ei saanut korvausta tilan hyväksi tekemästään työstä, koska lautakunta katsoi sen tulleen jo kuitatuksi alkuvuosien alhaisessa vuokrassa.

Antti ei ota tukkipuita:

Antti ei valitettavasti uskaltanut lunastaa arvopuustoa. Maanomistajalle jäi kolme vuotta aikaa hakata rinnankorkeudelta vähintään 20 sentin paksuiset puut. Tukin hinta oli kovassa nousussa ja omalla tukkimetsällä torpan lainat olisi maksanut nopeasti. Torpat eivät muutenkaan olleet kalliita, sillä niiden lunastuksessa käytettiin I maailmansotaa edeltänyttä hintatasoa, koska sodan nostamien hintojen uskottiin palautuvan sotaa edeltäneelle tasolleen. Inflaatiota ei vielä tunnettu.

Torpasta pientilaksi:

Entinen torppari on  nyt itsenäinen pienviljelijä, joka saa iskeä kiinni haaveilemaansa omaan maahan! Auvilaa kiertävät kiviaidat kertovat siitä suuresta työmäärästä, jolla pellot syntyvät metsän kivikkoon ja saadaan vähitellen kukoistamaan. Talvisin pelloille ajetaan tuhansia kuormia suomutaa lannan lisäksi. Karjanlanta käytetään taiten hyväksi sekasontanavetassa, jossa kuiviketurpeen lisäksi lannan sekaan hakataan kuusenhakoja ja lehtipuun oksia lehtoharkeista.

Anton ja Alma:

Vanhin poika Anton oli palannut kaupunkiretkiltään ja meni 1922 naimisiin Uutelan tyttären Alman kanssa. Heille syntyi kaksi tyttöä: Katri ja Anja, joka menehtyi nuorena.

Isä ja poika, Antti ja Anton tekevät vielä rinnan töitä niin metsässä kuin pellolla.

Anton oli voimakasluonteinen mies, ärräpäät kaikuivat aika ajoin Auvilan pihassa. Erityisen tarkka piti olla, ettei rahaa hupuloitu mihinkään turhaan: ei ne suuret tulot, vaan…

Anton oli taitava käsistään: saavit, lihatiinut, pärekopat, kelkat, tukkireet… Omassa pajassaan Anton raudoitti reet ja teroitti työvälineet. Pajassa piipahtivat myös naapurit apua hakemassa.

Alma oli hiljainen ja rauhallinen.

Uusia koneita:

Anton ja Alma hankkivat uusia työkaluja Auvilaan: rauta-aura, hankmo, isompi separaattori… Rahaa saatiin talvisista metsätyömaista, ”ruukinajosta”, mutta myös voista, jota  käytiin myymässä Jyväskylän ja Säynätsalon toreilla.

Sodan jälkeen Kauko ja Katri Auvilan isänniksi:

Alman ja Antonin ainut lapsi, Katri, löysi sodan aikaan kirjeenvaihdon kautta aviopuolison ja Auvilaan uuden isännän, helsinkiläisen Kauko Leväsen, jolla oli sukujuuret Moksissa. Kauko muutti Auvilaan ja vanhalle isäntäparille tehtiin kamari tuvan päätyyn. Työtä tehtiin yhteisvoimin.

Puimakone ja maamoottori:

Puimakone ja maamoottori hankittiin vuoden 1950 tietämillä ja ne olivat suuria tapauksia Auvilassa. Noihin aikoihin tehtiin ensimmäinen pieni aukkohakkuu metsään.

Kaikkia koneita oli käytettävä maamoottorille, sillä sähköt Auvilaan tulivat vasta 1974.

Kauko oli pelti- ja levyseppä ja hän jatkoi tämän työn tekemistä maanviljelyn ohessa mm. talojen peltikattoja. Näin talossa jatkoi Antoninkin jälkeen seppä isäntänä!

Kaksi polkupyörää oli huudettu huutokaupasta, niillä Katri ja Kauko polkivat kyläilemään tarakalla lapset. Joskus Kauko innostui näppäilemään mandoliinistaan Liljankukkaa tai  Metsäkukkia tai piirtelemään klubiaskin kanteen. Katri saattoi kirjoittaa runon, joka kertoi luonnosta.

Valoa Auvilaan:

Auvilassa elettiin öljylampun valoissa vuoteen 1961. Silloin saatiin ennätyshyvä sipulisato, jonka kauppias Näkki Korpilahdelta nouti ja toi tilalle kaasuvalot, jotka tuntuivat aluksi tosi kirkkailta öljyvalojen jälkeen.

Sähköt Auvilan kulmille saatiin 1974. ”Anton-pappa kauhisteli tuhlausta, kun rehuvarastoonkin sijoitettiin sähkölamppu  - mutta äiti oli ostanut pakastimen jo ennen sähkön tuloa. Se odotti Ohelan pihamökissä ainakin vuoden” (TL)

Riitta ja Tapio Levänen:

isännöivät Auvilaa nykyisin. Karjaa ei enää ole ja ansio on muutenkin haettava tänä päivänä Auvilan ulkopuolelta!

Jaakko Luoma  (2008)